Jokin monivuotinen kasvi pukkaa itseään ylös puutarhapenkissäni.



ÖÖööö oisko joku kaali?



Sammal kukkii?



Jesse nauttii auringosta.



Aikamoinen lintujen sirkutus piti Mimun aistit valppaina.
Aaah vihdoinkin on kevät.

Virkattu hihasta etureunaan ja taakse keskelle (x2).
Bonchohan tästä ensin piti syntyä, mutta purkaa täytyi se kauhistus.
Ehkä pitäis unohtaa tämä omasta päästä virkkaaminen?



Tässä aika karsean näköinen, mutta päällähän se muokkautuu näin...



Vielä kun tuon etu- ja helmareunan rapuvirkkaa siistiksi, niin eiköhän tuosta kesähepene tule?

Aikaisempana kesänä olen virkannut harteille tämän huivin.





Lanka paljon miellyttävämpää mattamaista puuvillaa kuin tuossa puolikiiltävässä neuletakissa.
Pitäis aina yrittää pysyä noissa luonnonmateriaaleissa.

Aika sanahirviö

Pinterest- (ta Pinspire-) idea toteutettuna:

• tonnikalapurkin maalaus (jokin automaali, ei kannattais maalata sisällä ja yrittää myrkyttää samalla koko perhettä)
• Sinin puisia pyykkipoikia reunolle pystyyn
• kynttilä lasiastuikussa sisälle

Menossa puutarhaan kesäiltojen iloksi.



En ole aikaisemmin oikein pitänyt tekokukista, mutta nämä pionit on niin oikean näköisiä.
Olen miettinyt puutarhan sisustuksen värejä ja kukkien innoittamana olen päätynyt vihreään, vaaleaan beigeen ja ehkä hitusen tuommoista vanhaa roosaakin mukaan.

Ja pitääpä ruveta tutkimaan millaisia vihreitä kukkia löytäisin puutarhaani?

Kukkia ei kyllästy kuvaamaan. On ne niin kauniita!

Täydellinen repsahtaminen takana

Nyt pari kuukautta aikaa saada hivenen timmimpi kesävartalo.

Makeat pois (ja niitä on todella syötykkin tämän vuoden edestä), olut ja siideri nou, nou

Paljon proteiinia, hedelmiä, salaattia ja kohtuudella Turkkilaista jugurttia (minun paheeni nro 3).

Ja, ja sitä liikuntaa. Jumppaa kotona ja kuntosalia säännöllisesti.

Siis oikeesti, muutama kilo pois pliiiisss.



Miks muuten kissat on söpömpiä hieman pullukampina?

Pinterest- sivuilta löysin kivan idean, jossa lautasien reunoille oli kauniilla käsialla kirjoitettu tekstiä. Ei kun apinoimaan ideaa. Ostin edullisia valkoisia leipälautasia ja posliininmaalaukseen tarkoitetun kynän.



Pitkään mietin mitä kirjoittaisin? Jotain leipään liittyvää latinaksi, jokin vanha sananlasku vai kalevalainen runo? Lopulta löysin Tommy Tabermannin leipärunon.

Ota pala leipää
ota se vastaan
niin kuin tarttuisit
kädestä ystävää
Ota muutama muru
uskoa ja toivoa
muutama jyvä kaikkea hyvää
Ota niin paljon rakkautta
kuin käsiisi mahtuu
Ota ja maista
niin kuin suudellaan
Ota leipä vastaan
kun leipä annetaan
Opi leivän laulu:
vain murrettu leipä
on kokonainen leipä

Lautasia oli 12 kpl ja runo jakautui sopivasti aina neljään lautaseen. Monta kertaa pyyhin tekstin pois, kun en ollut tyytyväinen tulokseen. Lopulta päädyin kirjoittamaan tekstaamalla, koska kaunokirjoitus oli turhan vaikeata kaltevalle pinnalle.






24 tunnin kuivumisen jälkeen lautaset poltetaan uunissa 35 min. 150 asteessa. Pitäisi olla konepesun kestävää?
Lautasista tuli yllättävän kivan näköiset jopa tälläkin käsialalla.

Aion tänä keväänä ja kesänä miettiä hieman puutarhani sisustusta tarkemmin. Lähinnä itse tekemiä juttuja ja halvalla. Puutarhaani olenkin tehnyt koko ajan mahdollisimman pienellä pudjetilla. Selailen kirjoja, lehtiä ja blogeja joista saakin hienoja vinkkejä omaan muokkaukseen. 

Sammal on yksi suosikeistani. Ihana ikivihreä ja vanhetessaan vaan upenee koko ajan. Ja se hoitamattomuuden helppous mikä uppoaa aina kiireiseen nykyaikaan. Jotain pieniä juttuja on jo tullut kokeiltua. Pihassani on esim. sammalta kasvamassa turveharkkojen ja kivien päällä.




Oasista (kuivakukkien) on kiva muokkailla ja päällystää sammaleella. Sitomiseen käytin vihreätä rautalankaa. Nämä olen tehnyt jo viime lokakuussa 2011. Hyvin ovat talvehtineet ja koko ajan esillä olleet. Tuli mieleen, jos olisi laittanut turvetta alle, saattaisivat hyvinkin alkaa kasvamaan sen päällä. Kuivuvatkohan liikaa pelkän oasiksen päällä?

Olen nähnyt myös kuvia hienosta sammalseinästä. Pitääpä netistä tutkailla asiaa ja, ja, ja...



Syksyllä ottamani kuva etupihastamme todistaa sen miten hienoja kuvia saa myös syksyllä. Kesällä ajattelin kuvata paljon sadesäällä. Jotenkin sen tunnelma on niin minun mieleeni. Ukkosta varsinkin ihailen ja ihmettelen aina vaan luonnon voimaa :)

Ostin Lidlistä 8 rullaa (á 50g) pompulalankaa, kun halvalla sain.
Virkkaamaan pylvästä ja ketjusilmukkaa ja mielessä vilkkui tunika. No lankaa kuluikin yllättävän paljon ja tunikasta olisi tullut liian tuhdin näköinen. Syntyikin lyhyempi pusero. Päällä tämä on hauskan joustava ja ihanan pehmeän tuntuinen. Kesäiltojen pelastaja.

Mau, mau, mau on kevät. Äitee halutaan ulos. Ja niinhän me mentiin ulos kevättä haistelemaan.

        


Jessen häntä on aina ollut tosi muhkea ja turkki silkkimäisen pehmeä.


Mimu on puolet pienempi kooltaan ja häntä kalpenee Jesselle. Muutenkin turkki on hieman karheampaa.



Mimu on hyvin kuvauksellinen kissa. 

Kolme kerää Puroa meni tämän kaulahuivin tekoon.
Tekniikkana sormineulonta. 


Kierteellä :)


Reilut hapsut päihin.

Tämän talven viimeinen kaulahuivi. Hmm... Seuraavaksi vaikka ponchoja, kesätunika niin ja torkkupeitto pitäisi saada aikaiseksi ja ja......